tiistai, 18. tammikuu 2011

Olemme muuttaneet

 Heipä hei. Tulin nyt viimein siihen tulokseen, että siirryn bloggaamaan myös suomeksi tuonne bloggeriin. Siellä kun on jo tuo englanninkielinen blogini viihtynyt jo jonkin aikaa, käytännön syistä aikaa säästävämpi ratkaisu on hoitaa kumpikin blogi samasta osoitteesta. Nämä vanhat tuumailut jää tänne siksi aikaa kunnes ylläpito päättää ne poistaa käytön puutteessa. Uusi osoite siis on http://euroopanlaidalla.blogspot.com

Tervetuloa lukemaan!

tiistai, 18. tammikuu 2011

Pakkauksen Riemut

 Joulun jälkeiset välipäivät meni hujauksessa ja elämä on pikku hiljaa normalisoitunut. Jääkaappi on täytetty hedelmillä ja vihanneksilla ja muulla terveellisellä, ja lenkkikengän pohjat on saaneet kulutusta ihan mukavaan tahtiin.

Vuosi vaihdettiin mukavissa tunnelmissa kotosalla kaveriporukalla viiniä sivistyneesti maistellen ja pikkusuolaista napostellen nyyttikesti-tyyliin. Menihän se myöhään (tai siis aikaiseen aamuun) ennen kuin päästiin päät tyynyyn laittamaan ja se seuraavan aamun töihin nousu muistutti lähinnä zombie-elokuvan haudastanousua mutta ne muutamat työtunnit nyt roikkuu vaikka löyhässä hirressä. Ei ollut kovin kiireistä, ilmeisesti vuodenvaihteen juhlijat olivat kaikki päättäneet pysyä kodeissansa ja hyökkäsivät massoina vasta silloin sunnuntaina kun oltiin kaikki jo paremmassa kunnossa.

Synttäritkin oli ja meni, nyt ollaan sitten kuulemma aikuisia. Ei edellytä käyttäytymään aikuisen lailla, kuulemma, tai siis näin mulle 43-vuotias ikinuori työkaverini kertoi. Käytiin ulkona syömässä Stun kanssa ja tytöt käytti baarissa, mutta kaiken kaikkiaan rauhallinen kolmekymppinen oli se.

Muuttopuuhat jatkuu kuumeisesti; alkuperäinen suunnitelma oli muuttaa loputkin kamat keskiviikkona mutta tultiin siihen tulokseen että kesken loppuu sekä aika että hermot. Joten lykättiin muuttoa viikolla eteenpäin, ihan vaan oman mielenrauhan takia. Stulla on niin hirvee kiire hotellilla vaikka ne onkin kiinni, pakkasen jäljiltä on putkiremonttia ja ruokasalin lattia meni vaihtoon siinä samalla kans. Ja sitten sitä meidän tonttia aletaan raivaamaan kans, joten siellä on syytä olla paikan päällä ainakin jomman kumman meistä. Ja saa Danny lisäaikaa kaakeloida pätkä keittiön seinää. Kathleen tosin sanoi että hän antaa Dannyn luulla että ollaan edelleen muuttamassa tällä viikolla, saa kuulemma mieheen vauhtia paremmin. Ovela nainen tuo Kathleen...

Mut me ollaan pakattu apinanraivolla kaikki mahdollinen, mitä ilman voi elää muutaman päivän. Se uusi talo on tästä meiltä vaan kolme kilsaa Tullycrossiin päin, joten mä oon ajanu laatikkorallia kahden talon väliä jo sellasen viikon verran. Eipähän tarvii kerralla kaikkea muuttaa.

Kävin Marjolta lainaan toisen kissaboksin. Katit pitää muuttaa viimeisenä ja yhtäaikaa ettei talo leimaannu enemmän toisen kissan taloksi. Näin sanoi internetti. Kummallakin karvaturrilla on oma huopa jonka päällä ne on makoillu viimeset kaks viikkoa, ja ne siirtyy sitten uuteen taloon sellaisenaan, niin että molemmilla on oma paikka ja tuttu haju. Toivottavasti noilla neuvoilla onnistuu kivuton muutto, en haluais siivoilla protestipaskoja sängystä...

Ne firman pikkujoulut onkin nyt sitten 30. tammikuuta. Onneksi on se varamekko. Harmi vaan kun ollaan kuulemma auki seuraavana päivänä, jotkut joutuu töihin. Odotellaan nyt olisko vapaaehtoisia, musta olis kiva käydä Galwayssa shoppaamassa kun kerran jo valmiiks ollaan kaupungissa. Mutta ei kai se maailmanloppu ole jos joutuukin olemaan töissä sen seuraavan päivän, mutta vielä elätellään toiveita että josko se Iso Pomo päättäiskin että voitais olla kiinni se seuraava päivä kun on muutenkin niin hiljaista täällä päin.

Että semmosta tällä kertaa.

tiistai, 28. joulukuu 2010

Välipäiviä

 No nyt on joulut juhlittu ja kinkut syöty ja keskivartalon tienoilla alkaa olla sellainen täyteläisyyden ja lievän pahoinvoinnin tunne. Kelit lämpeni Tapaninpäivänä sen verran mukavasti että päästiin kinkunsulatuslenkille vuorenrinnettä ylös. Tapanina innostuttiin myös baarissa käymään, ihan paikallisessa vaan jossa vallitsi villin vapauden huuma. Suurin osa paikallisista, kuten mekin, oltiin kuitenkin se reilu viikko enemmän tai vähemmän kotiarestissa lumen ja jään takia ja kaikenlainen sosiaalinen kontakti muiden kuin sen oman lähiperheen kanssa oli enemmän kuin tervetullutta.

 

Näin muualla opiskelemassa olevia kavereitakin ja se minun firman (peruttuihin) pikkujouluihin ostama mekkokin sai ulkoilutusta sen verran että yhteistuumin kaveriporukalla todettiin että hyvältä se näyttää. Sitten tuleekin ongelma jos ne pikkujoulut järjetetäänkin tammikuussa, mitäs sitten laitetaan päälle? Ai niin, ostinhan minä sen toisenkin mekon silloin samalla ostosretkellä. Ja tammialetkin on jo alkaneet...

Ukkokulta suunnitteli että pitäis käydä Dublinissa Ikeassa. Kun nyt se muuttokin on kohta käsillä niin voitais käydä massaostamassa kaikkea kivaa uuteen kotiin. Ensimmäisenä ostoslistalla verhot ja verhotangot sekä tietokonepöytä. Ollaan kummatkin kyllästyneitä siihen että keittiön pöytä on aina läppäreiden valtaama, ja siihen että jos jotain pitää tulostaa niin pitää joko roudata tuo tulostava/kopioiva/faxaava laatikko ennestään täydelle keittiön pöydälle tai vietävä läppäri olkkariin tulostimen luo ja ottaa se riski että nettiyhteys häviää jos mokkula ei löydäkään signaalia.

Sain Stuartilta ennenaikaiseksi synttärilahjaksi tollasen kodin oman WiFi lootan. Eli se kun on päällä ja toimintavalmiina niin saa sekä läppäri että iPhone nettiyhteyden missä päin taloa hyvänsä. Silläpä olikin mukava leikkiä joulunpyhät kun ei juuri muuta voinut. Putket oli jäässä eikä tuo vedentulo ole vieläkään normalisoitunut. Vuokraisäntä on kuulemma kaivolla tänään ja joutuu kai kaivamaan osan putkista ylös maasta että saa selvää missä vika oikein on. Toivottavasti saa pian vian korjattuna, hirveä pyykkivuori odottais pesijää ja töhinkin pitäis ylihuomenna lähteä.

perjantai, 24. joulukuu 2010

Joulua joulua

 No eihän se mennyt niinkuin elokuvissa taas tama joulunvietto. Lumisade sotki lentoliikennettä ja pakkanen sotki tiet sellaiseen kuntoon ettei täältä lähdetty yhtään mihinkään. Auto meinasi lähteä ojan puolelle pariin otteeseen keskiviikon ja torstain välisenä yönä Galwayhin bussille ajaessa. Sitten jo soikin puhelin että bussin yövuorot on peruttu kun tiet on liian liukkaat. Pettyneinä ja harmissamme käännyttiin takaisin kotia kohti.

Taisi olla kuitenkin onni onnettomuudessa. Se kone, jolla piti lentää Oslon kautta Helsinkiin, ei päässyt lumisateen takia laskeutumaan Dubliniin vaan se ohjattiin Belfastiin. Matkustajat roudattiin bussilla Dublinista Belfastiin josta kone viimein lähti vaivaiset kuusi tuntia myöhässä Osloa kohti. Sinne päästyä ei jatkolentoja enää ollut Helsinkiin, joten matkustajat majoitettiin hotelliin. Jonka ulkopuolella olevalla juna-asemalla on samaan aikaan pommiuhka.

Matka jatkuu kuulemma tänään Riikaan ja sieltä (jos paikkoja on) Helsinkiin. Jos kentät pysyy auki. Jos ei ole paikkoja, Riikasta pääsee Helsinkiin Tapaninpäivänä. Jotenkin tuntuu siltä että meidän kärsivällisyys olisi voinut loppua jonnekin Belfastin ja Oslon välille viimeistään.

Harmittaa tietysti kun ei päästy Tuusulan notkuvien pöytien ääreen isän, äitin, Mikan, Terhin, Iitan, Virpin, Seijan ja Joken kanssa. Mutta meillä on täällä kinkku paistovalmiina, laatikot ja muut valmiina. Joululaulut soi ja Skypen ansiosta saa vielä jutella äitin ja isän kanssa naamakkain. Ei hätä mikään.

Hyvää ja Rauhallista Joulua kaikille!

 

maanantai, 20. joulukuu 2010

Jännän äärellä

 No nyt kyllä vähän jännittää. Että päästäänkö jouluksi Suomeen vaiko ei. Lontoossa on lentokentät sekaisin ja muutenkin elämä päälaellaan lumen ja jään takia. Meillekin tulla tupsahti lunta perjantai-iltana ja sitä riemua jatkuu edelleen.

Lauantaina olin aamusella ajamassa töihin lumisella tiellä hyvin hitaasti (kun on vaan ne kesärenkaat) ja samalla ihastelin jouluisia maisemia. Puhelin soi muutamaan otteeseen, ensin soitti kaksi työkaveria että heidän auto ei päässyt yhtä jyrkkää mäkeä ylös joten päättivät kääntyä suosiolla takaisin. Toinen heistä oli meidän kokki, joten mietin että kannattaako sitä edes jatkaa matkaa jos ei ravintolaan saada ruuanlaittajaa, mutta olin kuitenkin jo yli puolimatkan niin tuumasin että samalla höyryllä tästä sen loppumatkankin menee. Kohta soi luuri taas ja pomo soitteli että elä sie hullu suomalainen jatka matkaa, koko firma pistetään kiinni, ei muuta ku kotio mars.

Ei kai siinä sitten muu hyvin. Pikatekstarit muille töihin tuleville että pysykää kotonanne, varovainen U-käännös ja takaisin kotiin. Auton jätin muuten suosiolla pihatien alapäähän, on sen verran jyrkkä etten meinannut urheilla sitä ylös- tai alaspäin ennen kuin se on täysin sula.

Joten tässä on nyt sitten istuttu kotosalla lauantaista saakka, eikä töitä ole ennenkuin 29.12. näillä näkymin. Jos on silloinkaan, eihän sitä tiedä jos tämä lumi tulikin jäädäkseen. Pikkujoulut olis tarkoitus olla huomenna Galwayssa mutta vähän epäilen lähteekö sinne kukaan kun nuo tiet on mitä on. Päätiet on ilmeisesti suolattu ja hiekoitettu mutta kun me asutaan täällä sivistyksen rajamailla, meidän ei ilmeisesti tarvitse päästä autoilemaan joten tiet on lumiset ja jäiset.

Torstaiaamuna pitäisi olla Dublinissa. Galwaysta ei ilmeisesti pääse lentämään joten ei auta muu kuin ajella Dubliniin. Pitänee varata sellaiset kuusi tuntia ainakin matka-aikaa ja toivoa ettei  päädytä auton nokka edellä ojaan matkan varrella. Keskiviikon ja torstain väliselle yölle on Dubliniinkin luvattu lumisadetta niin sehän on sitten minun tuuri että se kenttä pamahtaa kiinni juuri silloin kun pitäisi päästä lentoon. Saa nähdä kuinka äijän käy. Kaiken varalta on ostettu kinkku pakastimeen jos käy niin että tänne joutuu jäämään. Viiniäkin on pari pulloa, kyllä niillä yhdet joulunpyhät pärjää.

Nyt kun vielä vesiputket sulais sen verran että pääsis suihkuun. Voi tätä Irlannissa talvehtimisen autuutta!