Tervetuloa lukemaan!

Vuosi vaihdettiin mukavissa tunnelmissa kotosalla kaveriporukalla viiniä sivistyneesti maistellen ja pikkusuolaista napostellen nyyttikesti-tyyliin. Menihän se myöhään (tai siis aikaiseen aamuun) ennen kuin päästiin päät tyynyyn laittamaan ja se seuraavan aamun töihin nousu muistutti lähinnä zombie-elokuvan haudastanousua mutta ne muutamat työtunnit nyt roikkuu vaikka löyhässä hirressä. Ei ollut kovin kiireistä, ilmeisesti vuodenvaihteen juhlijat olivat kaikki päättäneet pysyä kodeissansa ja hyökkäsivät massoina vasta silloin sunnuntaina kun oltiin kaikki jo paremmassa kunnossa.

Synttäritkin oli ja meni, nyt ollaan sitten kuulemma aikuisia. Ei edellytä käyttäytymään aikuisen lailla, kuulemma, tai siis näin mulle 43-vuotias ikinuori työkaverini kertoi. Käytiin ulkona syömässä Stun kanssa ja tytöt käytti baarissa, mutta kaiken kaikkiaan rauhallinen kolmekymppinen oli se.

Muuttopuuhat jatkuu kuumeisesti; alkuperäinen suunnitelma oli muuttaa loputkin kamat keskiviikkona mutta tultiin siihen tulokseen että kesken loppuu sekä aika että hermot. Joten lykättiin muuttoa viikolla eteenpäin, ihan vaan oman mielenrauhan takia. Stulla on niin hirvee kiire hotellilla vaikka ne onkin kiinni, pakkasen jäljiltä on putkiremonttia ja ruokasalin lattia meni vaihtoon siinä samalla kans. Ja sitten sitä meidän tonttia aletaan raivaamaan kans, joten siellä on syytä olla paikan päällä ainakin jomman kumman meistä. Ja saa Danny lisäaikaa kaakeloida pätkä keittiön seinää. Kathleen tosin sanoi että hän antaa Dannyn luulla että ollaan edelleen muuttamassa tällä viikolla, saa kuulemma mieheen vauhtia paremmin. Ovela nainen tuo Kathleen...

Mut me ollaan pakattu apinanraivolla kaikki mahdollinen, mitä ilman voi elää muutaman päivän. Se uusi talo on tästä meiltä vaan kolme kilsaa Tullycrossiin päin, joten mä oon ajanu laatikkorallia kahden talon väliä jo sellasen viikon verran. Eipähän tarvii kerralla kaikkea muuttaa.

Kävin Marjolta lainaan toisen kissaboksin. Katit pitää muuttaa viimeisenä ja yhtäaikaa ettei talo leimaannu enemmän toisen kissan taloksi. Näin sanoi internetti. Kummallakin karvaturrilla on oma huopa jonka päällä ne on makoillu viimeset kaks viikkoa, ja ne siirtyy sitten uuteen taloon sellaisenaan, niin että molemmilla on oma paikka ja tuttu haju. Toivottavasti noilla neuvoilla onnistuu kivuton muutto, en haluais siivoilla protestipaskoja sängystä...

Ne firman pikkujoulut onkin nyt sitten 30. tammikuuta. Onneksi on se varamekko. Harmi vaan kun ollaan kuulemma auki seuraavana päivänä, jotkut joutuu töihin. Odotellaan nyt olisko vapaaehtoisia, musta olis kiva käydä Galwayssa shoppaamassa kun kerran jo valmiiks ollaan kaupungissa. Mutta ei kai se maailmanloppu ole jos joutuukin olemaan töissä sen seuraavan päivän, mutta vielä elätellään toiveita että josko se Iso Pomo päättäiskin että voitais olla kiinni se seuraava päivä kun on muutenkin niin hiljaista täällä päin.

Että semmosta tällä kertaa.

Näin muualla opiskelemassa olevia kavereitakin ja se minun firman (peruttuihin) pikkujouluihin ostama mekkokin sai ulkoilutusta sen verran että yhteistuumin kaveriporukalla todettiin että hyvältä se näyttää. Sitten tuleekin ongelma jos ne pikkujoulut järjetetäänkin tammikuussa, mitäs sitten laitetaan päälle? Ai niin, ostinhan minä sen toisenkin mekon silloin samalla ostosretkellä. Ja tammialetkin on jo alkaneet...

Ukkokulta suunnitteli että pitäis käydä Dublinissa Ikeassa. Kun nyt se muuttokin on kohta käsillä niin voitais käydä massaostamassa kaikkea kivaa uuteen kotiin. Ensimmäisenä ostoslistalla verhot ja verhotangot sekä tietokonepöytä. Ollaan kummatkin kyllästyneitä siihen että keittiön pöytä on aina läppäreiden valtaama, ja siihen että jos jotain pitää tulostaa niin pitää joko roudata tuo tulostava/kopioiva/faxaava laatikko ennestään täydelle keittiön pöydälle tai vietävä läppäri olkkariin tulostimen luo ja ottaa se riski että nettiyhteys häviää jos mokkula ei löydäkään signaalia.

Sain Stuartilta ennenaikaiseksi synttärilahjaksi tollasen kodin oman WiFi lootan. Eli se kun on päällä ja toimintavalmiina niin saa sekä läppäri että iPhone nettiyhteyden missä päin taloa hyvänsä. Silläpä olikin mukava leikkiä joulunpyhät kun ei juuri muuta voinut. Putket oli jäässä eikä tuo vedentulo ole vieläkään normalisoitunut. Vuokraisäntä on kuulemma kaivolla tänään ja joutuu kai kaivamaan osan putkista ylös maasta että saa selvää missä vika oikein on. Toivottavasti saa pian vian korjattuna, hirveä pyykkivuori odottais pesijää ja töhinkin pitäis ylihuomenna lähteä.

Taisi olla kuitenkin onni onnettomuudessa. Se kone, jolla piti lentää Oslon kautta Helsinkiin, ei päässyt lumisateen takia laskeutumaan Dubliniin vaan se ohjattiin Belfastiin. Matkustajat roudattiin bussilla Dublinista Belfastiin josta kone viimein lähti vaivaiset kuusi tuntia myöhässä Osloa kohti. Sinne päästyä ei jatkolentoja enää ollut Helsinkiin, joten matkustajat majoitettiin hotelliin. Jonka ulkopuolella olevalla juna-asemalla on samaan aikaan pommiuhka.

Matka jatkuu kuulemma tänään Riikaan ja sieltä (jos paikkoja on) Helsinkiin. Jos kentät pysyy auki. Jos ei ole paikkoja, Riikasta pääsee Helsinkiin Tapaninpäivänä. Jotenkin tuntuu siltä että meidän kärsivällisyys olisi voinut loppua jonnekin Belfastin ja Oslon välille viimeistään.

Harmittaa tietysti kun ei päästy Tuusulan notkuvien pöytien ääreen isän, äitin, Mikan, Terhin, Iitan, Virpin, Seijan ja Joken kanssa. Mutta meillä on täällä kinkku paistovalmiina, laatikot ja muut valmiina. Joululaulut soi ja Skypen ansiosta saa vielä jutella äitin ja isän kanssa naamakkain. Ei hätä mikään.

Hyvää ja Rauhallista Joulua kaikille!

Lauantaina olin aamusella ajamassa töihin lumisella tiellä hyvin hitaasti (kun on vaan ne kesärenkaat) ja samalla ihastelin jouluisia maisemia. Puhelin soi muutamaan otteeseen, ensin soitti kaksi työkaveria että heidän auto ei päässyt yhtä jyrkkää mäkeä ylös joten päättivät kääntyä suosiolla takaisin. Toinen heistä oli meidän kokki, joten mietin että kannattaako sitä edes jatkaa matkaa jos ei ravintolaan saada ruuanlaittajaa, mutta olin kuitenkin jo yli puolimatkan niin tuumasin että samalla höyryllä tästä sen loppumatkankin menee. Kohta soi luuri taas ja pomo soitteli että elä sie hullu suomalainen jatka matkaa, koko firma pistetään kiinni, ei muuta ku kotio mars.

Ei kai siinä sitten muu hyvin. Pikatekstarit muille töihin tuleville että pysykää kotonanne, varovainen U-käännös ja takaisin kotiin. Auton jätin muuten suosiolla pihatien alapäähän, on sen verran jyrkkä etten meinannut urheilla sitä ylös- tai alaspäin ennen kuin se on täysin sula.

Joten tässä on nyt sitten istuttu kotosalla lauantaista saakka, eikä töitä ole ennenkuin 29.12. näillä näkymin. Jos on silloinkaan, eihän sitä tiedä jos tämä lumi tulikin jäädäkseen. Pikkujoulut olis tarkoitus olla huomenna Galwayssa mutta vähän epäilen lähteekö sinne kukaan kun nuo tiet on mitä on. Päätiet on ilmeisesti suolattu ja hiekoitettu mutta kun me asutaan täällä sivistyksen rajamailla, meidän ei ilmeisesti tarvitse päästä autoilemaan joten tiet on lumiset ja jäiset.

Torstaiaamuna pitäisi olla Dublinissa. Galwaysta ei ilmeisesti pääse lentämään joten ei auta muu kuin ajella Dubliniin. Pitänee varata sellaiset kuusi tuntia ainakin matka-aikaa ja toivoa ettei  päädytä auton nokka edellä ojaan matkan varrella. Keskiviikon ja torstain väliselle yölle on Dubliniinkin luvattu lumisadetta niin sehän on sitten minun tuuri että se kenttä pamahtaa kiinni juuri silloin kun pitäisi päästä lentoon. Saa nähdä kuinka äijän käy. Kaiken varalta on ostettu kinkku pakastimeen jos käy niin että tänne joutuu jäämään. Viiniäkin on pari pulloa, kyllä niillä yhdet joulunpyhät pärjää.

Nyt kun vielä vesiputket sulais sen verran että pääsis suihkuun. Voi tätä Irlannissa talvehtimisen autuutta!

Oltiin pari päivää ilman juoksevaa vettä kun nämä irlantilaiseen malliin maan päällä kulkevat vesiputket ei ihan tykänneet pakkasen puolella käyvästä lämpötilasta ja pamahtivat jäähän. Onneksi suomalainen on aina mökkielämään tottunut, nyrkkipyykki ja pesuvadissa peseytyminen luontuu kuitenkin ihan hyvin. Töihin on sentään päässyt kohtuu hyvällä menestyksellä sunnuntaita lukuunottamatta.

Lauantaina tuli vettä ja sitten yöksi tuli pakkasta ihan reilummin, joten tiet oli peilijäällä sunnuntaiaamuna. Tunnollisesti vaan töihin piti lähteä, ensin soitin kyllä kauempaa tulevalle pääkokille että onko hän tulossa maisemiin, ajattelin että jos ei ole kokkia, ei ole ruokaa eikä silloin kannata lähteä ravintolaa avaamaan. Hullu ukko oli kuitenkin jo puolimatkassa työpaikalle joten ei kai siinä sitten muu auttanut kun ratin taakse vaan ja 30km hurjaa tuntivauhtia kohti Kylemorea. Ja yhden työkaverin olin kans luvannut kopata kyytiin Tullycrossin kirkolta, ja tekstiviestit kulki kumpaankin suuntaan että ollaanko tässä hulluja kun näillä keleillä pitää töihin yrittää.

Tulin sen pahimman Sullivanin mäen luistelemalla alas samalla yrittäen kiivaasti kaivaa muistilokeroista niitä autokoulusedän liukkaan kelin ajo-opetuksia. Ajattelin että kun tuon mäen pääsi alas niin nyt ei ole mitään huolta. Eikä pitäis nuolaista ennen kuin tipahtaa, näköjään... Tullycrossiin tullessa siinä on pieni mäennyppylä joka osoittautui liian liukkaaksi pikku-Mazdalle. Renkaat suti tyhjää vaan joten ajattelin että päästetääs auto alas asti ja yritetään uudelleen, mutta niinhän siinä kävi että Mazda liukui kauniinsti kuin Kiira Korpi perä edellä kiviaitaa päin. Hirveä rysäys, pissitippa housussa, sydän kurkussa ja elinikä pari vuotta lyhyempi.

No, sitä vartenhan ne puskurit autossa on, eikös vaan? Vasen takanurkka otti pahimman osuman, autokorjaamon David sitä tänään katseli ja sanoi ottavansa selvää miten sen halvimmalla saisi korjattua esteettisempään kuntoon. Eihän tuo hirveän pahan näkönen ole, mutta silti...

Näyttää muuten aika mukavalta ja jouluiselta. Lumiset vuoret heijastuu peilityynen järven pinnasta ja kaikkialla on niin hiljaista että. En ymmärrä miten ne jaksaa valittaa lumesta. Onhan se tietysti liikkumisen kannalta hankalaa mutta tuleepahan käytettyä paikallista pikkukauppaa enemmän ja johan se hallituskin täällä on muistuttanut että lamasta ja EU:n ja IMF:n hirviölainasta huolimatta pitäisi muistaa kuluttaa ja käyttää paikallisia, irlantilaisia tuotteita ja tuottajia. Eli mäen alla olevaan pikkukauppaan asioimaan mars!

Muutenkin tuntuu valoisammalta kun on lunta. Täällä tuo talvi tuntuu niin pitkältä ja pimeältä juuri sen takia kun on tottunut Pohjois-Karjalaiseen lumenpaljouteen. Kun vielä oppisivat talonsa rakentamaan niin että lämpö pysyis sisällä niin hyvä homma. Ei voi suomalainen ymmärtää sitä ettei seiniä ja lattioita sen kummemmin eristetä. Tai ei eristetty ennen, nyt on erilainen meno kun yritetään säästää lämmityskuluissa. Jokohan nyt olis sopiva sauma alkaa markkinoimaan Nunna-uuneja? 

Lattiat muutenkin näytti siltä että niitä ei oltu pesty muutamaan vuoteen, kaipa se muovimatto oli joskus ollut puun värinen mutta nyt se oli lähinnä sellainen teen ruskea. Ihanaa! Huonekalut näytti siltä että ne oli roudattu sisään lähimmältä kaatopaikalta, enkä olisi hirveesti ihmetelly jos sohvatyynyjen välistä olisi hypännyt esiin hiiriä, rottia tai muita jyrsijöitä. Lämmitys oli päällä ja koko talo oli niin läpeensä kylmä ja kostea että meinas pipo päässäkin tulla kylmä. Kaikkea ne kuvitteleekin ihmisten vuokraavan. Tunnollisesti kuljettiin koko hökkeli läpi ja sanottiin että missäs se toinen talo sitten olisi?

Toinen talo on vasta rakenteilla, valmistumassa tammi-helmikuun vaihteessa. Kolme isoa makuuhuonetta, iso olohuone ja mukavan kokoinen keittiö. Iso kylppäri ja suurimman makuuhuoneen yhteydessä pieni vessa ja suihku. Oikein kivan näköinen, vaikka niinhän se uusi on aina mukava. Mies ei osannut sanoa että olisiko hän kuitenkaan sitä vuokraamassa vaiko ei, mutta sanottiin että ollaan kiinnostuneita jos hän päättää jossain vaiheessa sitä vuokrata. Ensimmäiselle mörskälle sanottiin jyrkkä ei. Oli mies ukkokullalle vaivihkaa sanonut että taitaa tuo akkas olla aika vaativainen(!!).

Kolmas talo on ehkä tässä vaiheessa varteenotettavin vaihtoehto. Se on lähempänä tätä nykyistä kämppää tuossa Tullycrossin kylässä ja vuokraisäntä on vanha tuttu. Hiukan mietityttää se, että siinä voi olla liikaa tilaa. Neljä makuuhuonetta, keittiö, olkkari ja kaksi kylppäriä. Siinä riittäis siivottavaa ja lämmitettävää. Mutta naapurit ois supermukavia, siskokset miehineen kahdessa talossa, paljon kissoja ja koiria eli meidänkin killit uskaltais päästää pihalle ilman pelkoa että kissavihaaja naapuri tekee niistä rukkaset. Sellastakin kun kuulemma liikkellä on.

Mutta etsintä jatkukoon..

.

Onneksi noita vuokrakämppiä on aika paljon täällä päin, mutta mietittiin sitäkin että pitäiskö vallan villiintyä ja ostaa talo? Lainan saanti voi kyllä olla aika hankalaa, ja muutenkin Irlannin pankit ei juuri tällä hetkellä herätä hirveästi luottamusta. Jospa vuokrataan kuitenkin vaan.

Kissoille piti kertoa että niiden pitää sopeutua uuteen kotiin. Lily on varmaankin tyytyväinen kunhan vaan on pehmeä sohva/sänky/nojatuoli missä maata, mutta Tomin kanssa onkin hiukan hankalampi juttu. Tom kun tykkää käväistä ulkona aina silloin tällöin (sään salliessa) ja mietityttää lähinnä se, että jos sen päästää uudesta kämpästä pihalle, osaako se raukka takaisin. Tomilla kun ei taida olla ihan kaikki muumit laaksossa...

Seinänaapuri Irene otti muuttouutiset aika huonosti, hän on kuitenkin asustanut tässä meidän ja nyt omalla puolellaan taloa yli kymmenen vuotta. Ja hänellä on huoli noista kulkukissoista joita hän ruokkii päivittäin. Tässä ihan lähellä on talo, jota ollaan muuntamassa kolmeksi asunnoksi, Irene mietti että jos hän saisi muutettua sinne, kissatkin varmaan löytäisi nurkille melko pian.

Mutta ei muuta kun nettiin kämppiä kyyläämään, sitten kissat laatikkoon ja muutoksi!

Lokakuun puolivälissä tuli huonoja uutisia. Martti-ukki nukkui pois ja siirtyi tuonilmaisiin :( Pikaiset matkajärjestelyt ja nopeaakin nopeampi loma-anomus töihin ja sitten useassakin mielessä raskaalle reissulle Suomeen.

Seuraava Suomen matka tehdäänkin sitten iloisemmissa tunnelmissa jouluna ukkokullan kanssa. Pitää kaivella kaapista kaikki nuo löysemmällä vyötäröllä varustetut housut, voi olla että meidän viiden päivän täsmävierailuun mahdutetaan aika paljon ruokailua. Jos Terhi on kauhanvarressa niin sitten varsinkin joutuu syömään ihan liikaa, mutta kun se on niin hyvää!! Tuusulassa sai kuhasaltimboccaa ja apinoin sitten kotona turskan kanssa samaa reseptiä ja siitähän tuli todella maukasta.

Mulla onkin nyt lomaviikko, töistä kovasti patistelivat että vielä on lomia käyttämättä, alas painua jonnekin muualle joksikin aikaa. Ja nyt sitten oleskellaankin kotosalla viikon verran, ukkokulta uhkasi lähteä isänsä luo Englantiin loppuviikosta, viime vuonna aloitettu remontti olisi tarkoitus saada päätökseen. Tänään ohjelmassa seuraneiteilyä Marjon ja Alexin kanssa, hiukan ostostelua ja varmaan pitäis vaihteeksi laittaa jotain ruokaakin kun kerrankin ehtii. Parempi Elämä jatkuu edelleen vaihtelevalla menestyksellä, joku päivä parempi, joku huonompi.

Töissä laiteltiin jo joulukoristeita. Ihania kuusia, kynttilälyhtyjä, lahjapaketteja ja valoja. Minna tykkää.