Nyt sitä saa, nyt sitä saa... Sitä aurinkoa ja lämmintä nimittäin. Koko viikonlopun mittari on heilunut 25 asteen tienoilla ja aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta. Irlannin mittapuun mukaan siis harvinaista herkkua tuollaiset lukemat. Onneksi oli töitä koko viikonlopun niin ei tarvinnut istua rannalla kahta päivää rusketusta hankkimassa. Onneksi.

Ihmiset on ottanut helteestä kaiken irti. Hellemekot, pienet shortsit ja topit on kaivettu naftaliinista esille ensi kertaa sitten viime kesän Teneriffan reissun. Aurinkorasva on monelta päässyt unohtumaan, eilen näkyi paljon kirkkaanpunaista nahkaa ja jossain kaukana kuulin ihotautilääkärin hierovan käsiään ahneesti yhteen laskeskellen konsultaatiopalkkioitaan etukäteen.

Sunnuntaina oli vapaa aamu, töihin ei tarvinnut mennä kuin puoliltapäivin (sama homma tänään) joten suuntasin rannalle aamuseiskalta etten tuntisi ihan jääneeni paitsi koko helleaallosta. Rannalla oli mukavaa , seurana kaksi asuntoautoa, joiden asukkaat kömpivät tukka pystyssa aamukahville samalla kun minä asettelin rantatuolia aurinkoon päin. Ei palanut nahka, pikkuisen väriä tuli pintaan mutta kalpea on aina kalpea.

Ukkokulta on ollut töissään kiireinen, hädin tuskin on nähty viimeisen viikon aikana. Huomenna on vapaata kummallakin, jospa sitten ehtisi vaikka vaihtamaan kuulumisia. Ja leikkaamaan nurmikon, piha alkaa näyttää viidakolta.

Tänä iltana taas grillataan naapurivoimin kun tuota grillikeliä näyttää vielä jatkuvan puoleen viikkoon asti. Teon alla olisi mulla kanavartaita ja perunasalaattia, ja meinasinpa käydä lähi-Lidlistä niitä ihan oikean lenkkimakkaran näkösiä kärsiä ja kokeilla onko niistä edes grillattavaksi.

Että semmosta tällä kertaa. Nyt lyön rasvat nahkaan ja lähden hetkeksi pihalle ruskistumaan.