Ja nythän on sitten sellanen tilanne, että tässä täytyy alkaa etsiä uutta asuntoa. Vuokraisäntä käväisi eilissäiltana kylässä ja kovasti pahoitellen ilmoitti että hänen poikansa, jonka nimissä tämä talo tontteineen on, meinaa rakentaa tälle paikalle uuden talon itselleen. Sitä jo vähän ihmeteltiinkin että mistä nyt tuulee, kun isäntä soitti ensin päivällä että hän olis tulossa illalla käymään. Ihmeteltiin sillä, kun miestä ei näillä nurkilla juuri koskaan näy, ellei ole varta vasten pyydetty jotain korjaamaan. Joka tapauksessa, tässä on ensi keväälle aikaa löytää joku kolo joka olisi kahdelle ihmiselle ja vastaavalle määrälle kissoja sopiva koti.

Onneksi noita vuokrakämppiä on aika paljon täällä päin, mutta mietittiin sitäkin että pitäiskö vallan villiintyä ja ostaa talo? Lainan saanti voi kyllä olla aika hankalaa, ja muutenkin Irlannin pankit ei juuri tällä hetkellä herätä hirveästi luottamusta. Jospa vuokrataan kuitenkin vaan.

Kissoille piti kertoa että niiden pitää sopeutua uuteen kotiin. Lily on varmaankin tyytyväinen kunhan vaan on pehmeä sohva/sänky/nojatuoli missä maata, mutta Tomin kanssa onkin hiukan hankalampi juttu. Tom kun tykkää käväistä ulkona aina silloin tällöin (sään salliessa) ja mietityttää lähinnä se, että jos sen päästää uudesta kämpästä pihalle, osaako se raukka takaisin. Tomilla kun ei taida olla ihan kaikki muumit laaksossa...

Seinänaapuri Irene otti muuttouutiset aika huonosti, hän on kuitenkin asustanut tässä meidän ja nyt omalla puolellaan taloa yli kymmenen vuotta. Ja hänellä on huoli noista kulkukissoista joita hän ruokkii päivittäin. Tässä ihan lähellä on talo, jota ollaan muuntamassa kolmeksi asunnoksi, Irene mietti että jos hän saisi muutettua sinne, kissatkin varmaan löytäisi nurkille melko pian.

Mutta ei muuta kun nettiin kämppiä kyyläämään, sitten kissat laatikkoon ja muutoksi!