Vielä ois 11 työpäivää ennen lomalle pääsyä. Ei sillä että sitä lomaa mitenkään odottaisin edes, hehe. Vaatekriisi on ratkaistu, nyt on mekkoja häihin kokonaiset kolme kappaletta ja suosikkikin on valittu, nyt ei muuta kun jalalla sitten koreasti ellei uudet kengät purista. Pientä sählinkiä lomalle lähdön kanssa ollut töissä jo nyt kun toimitusjohtaja töräytti että eihän hän ole sitä lomaa mulle virallisesti edes myöntänyt. Sanoin kyllä että loma-anomus on ollut herran työpöydällä maaliskuun alusta saakka, siinä on ollut aikaa sanoa jos jotain ongelmaa olisi ollut. Lennot on varattu ja minähän lähden, nyt on liian myöhäistä alkaa perumaan. Tuskinpa se firma siihen kaatuu vaikka minä sieltä viikon verran poissa olenkin.

Pari viikkoa sitten käytiin ukkokullan kanssa kotiseutumatkalla Inishboffinin saarella. Tästä ei aja lautalle kuin sellaset puoli tuntia ja lauttamatka kestää saman verran, mutta kumpikaan ei ollut koskaan käynyt. Niin kai se on että kaikki sellaiset paikat jotka äärellään on jää usein näkemättä kun vaan ajattelee että “tuossahan se on naapurissa, kyllä sen ehtii katsoa”. Sattui vielä mukavan aurinkoinen päivä, oli kiva kävellä ympäri saarta. Oli kyllä niin karun kaunista mutta monet talot ja pihat näytti jotenkin laiminlyödyiltä ja sotkuisilta. Kun pääsi asutulta alueelta pois, maisemat parantui huomattavasti. Lähdetään joskus uudestaankin, ehkä paremmilla kengillä varustettuna, jaloissa on rakot vieläkin.

Meri-ilman ja auringon yhteisvaikutuksesta mulla onkin nyt sitten todella tyylikkäät rusketusrajat hihoista käsivarsissa ja paidan kauluksen mallinen raja kaulassa. Näytän vähän siltä kuin olisi joku iskenyt mulle väärän värisen vaihtopään tähän kroppaan.

Suosikkisoittaja Aidan on palannut paikalliseen suosikkipubiin Coynesiin maanantai-illoiksi soittamaan, joten siellä on tullut istuttua porukalla myös. Mukavaa musiikkia, hauskaa seuraa ja muutama sivistynyt drinkki virkistää mukavasti työviikon päätteeksi.