Taas on maailmankirjat sekaisin Irlannin maassa. Lunta on ja pakkastakin, kuulemma tuolla sisämaassa niinkin paljon kuin -7 astetta. Täytyy myöntää että autoiluun on tullut uusi, ”jännän äärellä” –elementti kun kesärenkailla ajellaan suolaamattomilla ja heikoittamattomilla mutkaisilla mäkisillä pikkuteillä. Mutta vanhan sanonnan mukaan hiljaa hyvä tulee, keskinopeus on ollut sellasta 40km/h eli työmatka on ajallisesti pidentynyt 20 minuutista 45 minuuttiin, mutta perillä ollaan mieluummin myöhässä kuin jalka katki ojan pohjassa.

Näyttää muuten aika mukavalta ja jouluiselta. Lumiset vuoret heijastuu peilityynen järven pinnasta ja kaikkialla on niin hiljaista että. En ymmärrä miten ne jaksaa valittaa lumesta. Onhan se tietysti liikkumisen kannalta hankalaa mutta tuleepahan käytettyä paikallista pikkukauppaa enemmän ja johan se hallituskin täällä on muistuttanut että lamasta ja EU:n ja IMF:n hirviölainasta huolimatta pitäisi muistaa kuluttaa ja käyttää paikallisia, irlantilaisia tuotteita ja tuottajia. Eli mäen alla olevaan pikkukauppaan asioimaan mars!

Muutenkin tuntuu valoisammalta kun on lunta. Täällä tuo talvi tuntuu niin pitkältä ja pimeältä juuri sen takia kun on tottunut Pohjois-Karjalaiseen lumenpaljouteen. Kun vielä oppisivat talonsa rakentamaan niin että lämpö pysyis sisällä niin hyvä homma. Ei voi suomalainen ymmärtää sitä ettei seiniä ja lattioita sen kummemmin eristetä. Tai ei eristetty ennen, nyt on erilainen meno kun yritetään säästää lämmityskuluissa. Jokohan nyt olis sopiva sauma alkaa markkinoimaan Nunna-uuneja?