No eihän se mennyt niinkuin elokuvissa taas tama joulunvietto. Lumisade sotki lentoliikennettä ja pakkanen sotki tiet sellaiseen kuntoon ettei täältä lähdetty yhtään mihinkään. Auto meinasi lähteä ojan puolelle pariin otteeseen keskiviikon ja torstain välisenä yönä Galwayhin bussille ajaessa. Sitten jo soikin puhelin että bussin yövuorot on peruttu kun tiet on liian liukkaat. Pettyneinä ja harmissamme käännyttiin takaisin kotia kohti.

Taisi olla kuitenkin onni onnettomuudessa. Se kone, jolla piti lentää Oslon kautta Helsinkiin, ei päässyt lumisateen takia laskeutumaan Dubliniin vaan se ohjattiin Belfastiin. Matkustajat roudattiin bussilla Dublinista Belfastiin josta kone viimein lähti vaivaiset kuusi tuntia myöhässä Osloa kohti. Sinne päästyä ei jatkolentoja enää ollut Helsinkiin, joten matkustajat majoitettiin hotelliin. Jonka ulkopuolella olevalla juna-asemalla on samaan aikaan pommiuhka.

Matka jatkuu kuulemma tänään Riikaan ja sieltä (jos paikkoja on) Helsinkiin. Jos kentät pysyy auki. Jos ei ole paikkoja, Riikasta pääsee Helsinkiin Tapaninpäivänä. Jotenkin tuntuu siltä että meidän kärsivällisyys olisi voinut loppua jonnekin Belfastin ja Oslon välille viimeistään.

Harmittaa tietysti kun ei päästy Tuusulan notkuvien pöytien ääreen isän, äitin, Mikan, Terhin, Iitan, Virpin, Seijan ja Joken kanssa. Mutta meillä on täällä kinkku paistovalmiina, laatikot ja muut valmiina. Joululaulut soi ja Skypen ansiosta saa vielä jutella äitin ja isän kanssa naamakkain. Ei hätä mikään.

Hyvää ja Rauhallista Joulua kaikille!